Kuullaanko lasten hätä Askolassa?

 

Keskiviikon (19.9.2012) Uusimaa-lehdessä oli artikkeli, jonka tulisi huolestuttaa kaikkia Askolalaisia. Ei, en tarkoita uutista siitä, kuinka Askolan kirkonkylän katuvalot eivät pala katutöiden vuoksi, enkä myöskään uutista vihreiden ja vasemmiston vaaliliitosta.

Lehden takasivulta löytyy uutinen, jossa kerrotaan kuinka tänä vuonna tehdyistä lastensuojeluilmoituksista on seurannut aiempaa useammassa tapauksessa selvitystyö lastensuojelutarpeen selvittämiseksi ja että kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet tänä vuonna. Artikkelissa sosiaalityöntekijä Jaana Virtala kertoo työmäärän olevan liian suuri henkilöstömäärään verrattuna. Resurssipulasta johtuen työn painopiste on korjaavassa lastensuojelutyössä sen sijaan, että se olisi perheitä tukevassa ennaltaehkäisevässä työssä.

Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tilasto, missä kerrotaan kunnittain kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrät vuosilta 2008–2010, lastensuojeluilmoitusten määrä sekä lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät. Askolan osalta luvut ovat seuraavat: vuonna 2008 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 9 lasta/nuorta, vuonna 2009 11 ja vuonna 2010 12. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 0-17 -vuotiaita kunnassamme vuonna 2008 51 kpl, v. 2009 59 kpl ja vuonna 2010 66 kpl. Valitettavasti havaittavissa on selkeä nouseva trendi. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2008 59 kappaletta, vuonna 2009 68 ja vuonna 2010 59 kappaletta. Ilmoituksia koskeneiden lasten lukumäärät olivat: vuonna 2008 46, v. 2009 46 ja vuonna 2010 49.  Ja tämänviikkoisen lehtijutun mukaan viime vuonna lastensuojeluilmoituksia tehtiin siis 79 kappaletta. Määrä on siis kasvussa, mikä kertonee joidenkin kuntamme lasten hätätilanteesta.

Vuodelle 2012 laaditussa kuntamme talousarviossa mainitaan ennaltaehkäisevän työn olevan se, mihin satsataan ja toiminnan painopistettä siirretään varhaisen tuen antamiseen. Vuoden 2010 tilinpäätöksessä puhutaan jo samoista asioista, joten kysymys kuuluukin: onko tässä oikeasti edistytty viime vuosina? Huostaanotto on aina ”viimeinen oljenkorsi”. Siksi kaikki työ, mitä voidaan tehdä sen estämiseksi, on äärimmäisen tärkeää ja kannattavaa. Huostaanoton hinnaksi muodostuu useita kymmeniä tuhansia euroja per vuosi, joten mistään pienistä summista ei ole kyse. Riittävän ajoissa annettu ennaltaehkäisevä tuki voi siis tuoda pienellä sijoituksella suuria säästöjä myöhemmin.  Valitettavasti säästämisen nimissä on estetty tämän ennaltaehkäisevän työn mahdollisuudet riittävän suuressa mittakaavassa.

 Kunnanvaltuustossa ja etenkin perusturvalautakunnassa istuvilla on osaltaan vastuu siitä, että tämä kasvava trendi saadaan katkaistua huostaanotoissa. Päättäjillä tulee olla rohkeutta katsoa melko pitkälle tulevaisuuteen tehdessään päätöksiä, jotka takaavat riittävän tuen lapsiperheille ennen tilanteiden kriisiytymistä. Muutoksen aikaansaaminen ei ole mikään nopea tie, vaan vaatii uskoa pienten satsausten kantavan hedelmää myöhemmin. Perusturvalautakunnan jäsenillä tulee olla riittävä tietotaito tarvittavien päätösten tekemiseen.

 Voisiko lautakuntapaikkoja jaettaessa miettiä sitä, kenellä ehdokkaista olisi paras asiantuntemus kyseisen lautakunnan asioiden hoitamiseen? Edellisten kunnallisvaalien jälkeen Askolan vihreiden ryhmä yritti tarjota jäseniään lautakuntiin juuri tällä ajatuksella, mutta silloin ehdotus lakaistiin saman tien maton alle ”valtapuolueiden” toimesta. Tähän asti Askolassa onkin jaettu lautakuntapaikat tiukasti puolueiden valtasuhteiden mukaisesti, eikä ole niinkään mietitty kenellä olisi paljon annettavaa lautakunnan työskentelyyn. Olisiko nyt muutoksen aika?

                                         Askolassa 22.9.2012     Marjukka Kalilainen